Lakiuutiset, marraskuu 2010

Marraskuun lakiuutiset.

Määräaikaisten työsopimusten ketjutusta ollaan rajoittamassa (HE 239/2010)

Hallitus ehdottaa määräaikaisen työsopimuksen solmimisen edellytyksiä koskevaa työsopimuslain säännöstä muutettavaksi. Säännös ehdotetaan jaettavaksi kahteen momenttiin siten, että määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksenä olevasta perustellusta syystä säädettäisiin omassa momentissaan ja toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön rajoituksista sen jälkeen omassa momentissaan.

Esityksen mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei olisi sallittua, jos määräaikaisten sopimusten lukumäärän, yhteenlasketun kestoajan tai niiden muodostaman kokonaisuuden perusteella työnantajan työvoiman tarve kyseisessä työssä arvioidaan pysyväksi. Esityksellä ei muutettaisi kunkin määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksenä olevaa perustellun syyn sisältöä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Ks. Hallituksen esitys 239/2010 Eduskunnalle laiksi työsopimuslain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta.

Pääluottamusmiehen suoja liikkeenluovutuksessa (TT:2010-122)

Yleissopimuksen määräys pääluottamusmiehen suojasta irtisanottaessa tai lomautettaessa työvoimaa taloudellisista tai tuotannollisista syistä ei koskenut pääluottamusmiehen siirtymistä toiseen yritykseen liikkeen luovutuksessa. Myöskään määräystä pääluottamusmiehen siirtosuojasta ei ollut sovellettava liikkeen osan luovuttaneeseen yritykseen.

Työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Ks. TT:2010-122.

Oma vakaumus ei ole hyväksyttävä peruste syrjinnälle (KKO:2010:74)

Seurakunnan tiloissa oli järjestetty naispappeuteen kielteisesti suhtautuneen yhdistyksen tilaisuus, jonka järjestämisestä yhdistyksen paikallisosaston puheenjohtaja B oli sopinut seurakunnan kanssa. A, joka oli vihitty papiksi mutta joka ei ollut seurakunnan papin virassa, oli saapunut pitämään saarnan tilaisuutta edeltäneeseen seurakunnan järjestämään jumalanpalvelukseen. Seurakunnan papin virassa oleva naispappi C oli määrätty hoitamaan tehtävää jumalanpalveluksessa. A ja B olivat ennen jumalanpalveluksen alkamista vakaumukseensa nojautuen tehneet C:lle selväksi, ettei C naispappina voinut yhdessä A:n kanssa osallistua jumalanpalvelukseen, jolloin C oli poistunut kirkosta. Kysymys siitä, olivatko A ja B syyllistyneet rikoslain 11 luvun 9 §:ssä (578/1995) tarkoitettuun syrjintään.

A ja B tuomittiin syrjinnästä. Korkein oikeus kiinnitti tapauksessa huomiota erityisesti siihen, että A:lla, hänen saapuessaan saarnaamaan seurakunnan järjestämään jumalanpalvelukseen, ei ole ollut ristiriitatilanteen synnyttyä oikeutta uskonnonvapauden ja omantunnonvapauden perusteella asettaa ehtoa, ettei naispappi osallistu tilaisuuteen, eikä etenkään oikeutta loukata toista perusoikeutta, kuten syrjinnän kieltoa. Tämän vuoksi A:lla ei ole ollut menettelylleen hyväksyttävää syytä.

Ks. KKO:2010:74.

Verohallinnon ohje tuloverotuksen julkisista tiedoista

Verohallinto antoi 15.10.2010 ohjeen Tuloverotuksen julkiset tiedot verovuosi 2009 dnro 971/09/2010, jossa kerrotaan luonnollisten henkilöiden julkisten tuloverotietojen muodosta ja tietojen antamisen edellytyksistä. Verotietojen antamista rajoittaa mm. julkisuuslaki, jossa säädetään tietojen luovutuksen sallituista käyttötarkoituksista. Verotustietojen kirjallinen luovutus edellyttää käyttötarkoituksen selvittämistä. Tietojen suullinen luovutus esim. puhelimessa tai tietojen luovutus siten, että asiakas selaa tietoja Verohallinnon asiakaspäätteeltä ei sen sijaan edellytä selvitystä käyttötarkoituksesta. Tietojen suullinen luovutus on maksutonta, kirjallisesta tai sähköisestä luovutuksesta Verohallinto perii maksun.

Ks. Verohallinnon ohje Tuloverotuksen julkiset tiedot verovuosi 2009.

Viimeaikaista vero-oikeudellista oikeuskäytäntöä

Hinnanerosopimus arvopaperikaupassa (KHO:2010:74)

A kävi sivutoimisesti arvopaperikauppaa ja teki sijoituksia erilaisiin arvopapereihin ja sijoitusinstrumentteihin kuten CFD-sijoitusinstrumentteihin (Contract for Difference, hinnanerosopimus). CFD on hinnanerosopimus, jolla ei ole erääntymispäivää eikä ennalta sovittua hintaa, vaan sen hinnanmuutos vastaa kohdeinstrumentin kurssin kehitystä. Kaupankäynti CFD-instrumenteilla ei tapahdu julkisesti listatuilla markkinoilla. Keskusverolautakunnan tältä osin lainvoimaiseksi jääneessä ennakkoratkaisussa oli todettu, että A:lle tästä sopimuksesta kertyvä tulo oli tuloverolain 32 §:n mukaista pääomatuloa. Korkein hallinto-oikeus pysytti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun myös siltä osin kun siinä oli katsottu, ettei A:lle CFD-sopimuksesta koituva meno ollut tuloverolain 54 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno eikä myöskään tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona tai muuna luovutustappioon rinnastettavana tappiona vähennyskelpoinen. Ennakkoratkaisu verovuosille 2009 ja 2010.

Ks. KHO:2010:74.

Konserniyhtiöiden välisten lainakorkojen vähennyskelpoisuus (KHO:2010:73)

Pohjoismaiseen konserniin kuuluvalla A Oy:llä oli elokuuhun 2005 asti konsernin ulkopuoliselta riippumattomalta osapuolelta elinkeinotoimintaa varten otetut kaksi lainaa, joiden kokonaiskorkoprosentti oli 3,135 - 3,25. Yhtiön pitkäaikaiset lainat olivat runsaat 36 miljoonaa euroa ja yhtiön omasta puolestaan antamat vakuudet noin 41 miljoonaa euroa. Elokuussa 2005 konsernin koko rahoitus järjestettiin uudelleen. A Oy maksoi uudelleenrahoitukseen liittyen pois vanhat pankkilainansa ja otti uuden lainan ruotsalaiselta konserniyhtiöltä B AB:ltä. Konserniyhtiöiden välisissä lainoissa käytettiin korkoprosenttia 9,5. Korkoprosenttiin olivat vaikuttaneet ulkopuolisilta otettujen pankkilainojen, riskilainojen sekä osakkailta saatujen lainojen korkoprosentit. Uudelleenrahoituksen jälkeen A Oy:n pitkäaikaiset lainat olivat runsaat 38 miljoonaa euroa ja konserniin kuuluvien yritysten puolesta antamat vakuudet noin 300 miljoonaa euroa. A Oy:n pääomarakenteessa ei tapahtunut olennaisia muutoksia uudelleenrahoituksessa. A Oy ei ollut saanut konsernin rahoitusyhtiönä toimineelta B AB:ltä tai muuten sellaisia rahoituspalveluja, joita tulisi ottaa huomioon koron markkinaehtoisuuden arvioinnissa.

A Oy:n B AB:lle maksamat korot olivat ylittäneet selvästi määrän, joka olisi maksettu toisistaan riippumattomien yritysten välillä. Vähennyskelpoisten korkojen määrää ei voitu myöskään suoraan määrittää koko konsernin ulkopuolisen rahoituksen keskimääräisen 7,04 prosentin koron perusteella tilanteessa, jossa yhtiön oma luottokelpoisuus ja muut olosuhteet olisivat mahdollistaneet olennaisesti edullisemman rahoituksen. A Oy:n verotettavaan tuloon verovuodelta 2005 oli siten lisättävä vähennyskelvottomiksi katsottuja korkoja 9,5 ja 3,25 prosentin erotusta vastaavana määränä 845 354 euroa.

Ks. KHO:2010:73.

Korkosuojaussopimuksen vähennyskelpoisuus (KHO:2010:70)

A Oy:n toimialana oli kiinteistöjen vuokraus ja hallinta. Yhtiön tuotot olivat muodostuneet pääasiassa vuokraustuotoista ja sen tulos oli verotuksessa vahvistettu tuloverolain säännöksiä soveltaen. Yhtiö oli tehnyt pankin kanssa korkosuojaussopimukset (niin sanotut cap- ja floor-korkosuojaussopimukset). Yhtiö oli verovuonna suorittanut floor-korkosuojaussopimuksen perusteella pankille 421 371 euroa. Kun korkosuojaussopimuksen tarkoituksena oli yhtiön rakennushankkeeseen liittyvien velkojen korkoriskin hallitseminen, kysymyksessä oli tuloverolain 29 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno. Verovuosi 2004.

Ks. KHO:2010:73.

Osakekaupan maksuna saadun vaihtovelkakirjan arvon lasku ei vaikuttanut luovutusvoiton määrään (KHO:2010:66)

A oli luopunut 19.3.2002 osakekauppasopimukseksi nimetyllä asiakirjalla omistamistaan kymmenestä B Oy:n osakkeesta siten, että B Oy lunasti A:lta neljä osaketta ja C Oy osti loput kuusi osaketta. Osakekauppasopimusta allekirjoitettaessa A:lle maksettiin 3 000 000 markkaa, josta 2 000 000 markkaa suoritti B Oy ja 1 000 000 markkaa C Oy. Velaksi jääneen kauppahinnan osasta 2 000 000 markasta C Oy otti 20.3.2002 päivätyllä velkakirjalla A:lta vaihtovelkakirjalainan. Laina tuli maksaa puolivuosittain kahdeksassa 250 000 markan erässä viimeisen erän eräpäivän ollessa 1.9.2006. Mikäli vaihtovelkakirjalaina tai sen osa oli maksamatta laina-ajan päätyttyä, voitiin vaihtovelkakirjat vaihtaa C Oy:n osakkeisiin osittain tai kokonaan, kunnes lainan pääoma viivästyskorkoineen oli kokonaan maksettu takaisin. C Oy haettiin 2.5.2006 konkurssiin, joka raukesi varojen puutteessa. Tällöin vaihtovelkakirjalainasta oli maksamatta puolet eli 168 187,95 euroa (1 000 000 markkaa). Tämä määrä oli A:lta jäänyt saamatta. Tältä osin ei kuitenkaan ollut kysymys kauppahinnan saamatta jäämisestä vaan kauppahinnan maksuksi saatuun arvopaperiin kohdistuvasta arvonmenetyksestä, joka ei vaikuttanut luovutusvoiton verotukseen. Näin ollen menetystä ei voitu ottaa huomioon luovutusvoiton määrää laskettaessa osakekauppasopimuksessa sovitun kokonaiskauppahinnan 840 939,70 euron (5 000 000 markan) vähennyksenä. Verovuosi 2002.

Ks. KHO:2010:66.

› Takaisin