Uutisia
Lakiuutiset, joulukuu 2010
Joulukuun lakiuutiset
Kuluttajaluottoja koskevat lakimuutokset voimaan 1.12.2010
Kuluttajaluottoja koskeva kuluttajansuojalain muutos tuli voimaan joulukuun alusta. Aiempi kulutusluotto muutettiin kuluttajaluotto-nimikkeeksi ja elinkeinonharjoittajalle asetettiin velvollisuus antaa luottoja koskevat tiedot asiakkaalle vakiomuotoisella lomakkeella ennen luottosopimuksen tekemistä. Todellista vuosikorkoa laskettaessa on luottokustannuksiin laskettava myös sellaiset vakuutus- ym. luotonottajalle aiheutuvat lisäkustannukset, joita ilman luottoa ei myönnettäisi, esimerkiksi autovakuutukset ajoneuvon hankkimiseksi myönnettävissä luotoissa.
Kuluttajansuojalakiin lisättiin myös säännökset hyvästä luotonantotavasta, luotonantajan velvollisuudesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus sekä velvollisuudesta antaa tietoja luottosopimuksen kuluessa. Kuluttajaluottoja tarjoaville luotonantajille asetettiin myös rekisteröitymisvelvollisuus luotonantajarekisteriin, minkä tarkoituksena on saada pikavippiyritykset Finanssivalvonnan valvonnan piiriin.
Lisätietoja:
Kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskeva 7 luku.
Valtioneuvoston asetus luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista 2.9.2010/789.
Oikeusministeriön asetus kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta 15.9.2010/824.
Laki eräiden luotonantajien rekisteröinnistä 27.8.2010/747.
Verohallinnon ohje yrittäjän työmatkavähennyksistä
Verohallinto on antanut ohjeen yrittäjäosakkaan työmatkavähennyksistä. Osakeyhtiön osakas saa vähentää asunnon ja yrityksessä olevan työpaikkansa väliset matkakustannukset vain, jos hän on saanut verovuonna tuosta yrityksestä palkkatuloa. Vähennys tehdään halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna ja siihen sovelletaan tuloverolain 93 §:n 1 momentissa säädettyä 600 euron omavastuuta sekä 7 000 euron enimmäismäärää. Ohjetta sovelletaan vuodelta 2009 toimitettavasta verotuksesta alkaen.
Liikkeen- ja ammatinharjoittajan ja elinkeinoyhtymän osakkaan sekä maataloudenharjoittajan työmatkavähennykset tehdään Verohallinnon yhtenäistämisohjeiden mukaisesti. Asunnon ja työntekopaikan väliset matkat ovat yksityismatkoja, joiden kustannukset voidaan vähentää ansiotulosta esitäytetyllä veroilmoituksella tuloverolain 93 §:ssä säädettyjen edellytysten ja rajoitusten puitteissa.
Verohallinnon päätökset luontoisetujen laskentaperusteista ja matkakuluvähennyksen määrästä
Verohallinto on antanut päätöksen vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista sekä matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessa. Päätökset päivitetään vuosittain. Autolla tehtävät työmatkat voi vähentää vuoden 2010 verotuksessa 0,24 eurolla kilometriltä.
Korkeimmalta oikeudelta veropetosta koskevia ratkaisuja
Vastuun samastus veropetoksen arvioinnissa (KKO:2010:85)
Verotarkastuksessa Y Oy:n liiketoimintaa oli pidetty osana X Oy:n liiketoimintaa. Y Oy ei ollut samastettavissa X Oy:öön arvioitaessa törkeän veropetoksen, törkeän velallisen epärehellisyyden ja kirjanpitorikoksen tunnusmerkistöjen täyttymistä ja syytteet hylättiin.
Korkein oikeus kiinnitti veropetosta koskevassa arvioinnissaan huomiota siihen, että yhtiöt olivat erillisiä oikeushenkilöitä ja yhtiöiden välisten oikeustoimien hinnoittelu ei poikennut vastaavista tuotteista yleensä perittävistä hinnoista. Se seikka, että veroja kertyisi oikeushenkilöitä erillisinä verotettaessa vähemmän kuin samastettaessa niiden liiketoiminta, ei sellaisenaan riitä osoittamaan veropetoksen tunnusmerkistöön kuuluvan keinotekoisen järjestelyn olemassaoloa.
Ks. KKO:2010:85.
Veronkorotuksen määrääminen ja kielto syyttää tai tuomita kahdesti samassa asiassa (KKO:2010:82)
A:lle oli määrätty elokuussa ja syyskuussa 2006 annetuissa jälkiverotuspäätöksissä jälkiveroa sekä veronkorotuksia. Syyttäjä vaati A:lle 25.4.2007 vireille tulleessa syytteessä samaan menettelyyn perustuen rangaistusta törkeästä veropetoksesta. Syytteen vireilletulon jälkeen A teki verovuotta 2001 koskevasta jälkiverotuspäätöksestä perustevalituksen ja verovuosia 2002 ja 2003 koskevista jälkiverotuspäätöksistä oikaisuvaatimukset.
Veronkorotusten määrääminen katsottiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan soveltamisen kannalta rikosasiaksi ja veronkorotusten määräämisessä katsottiin olleen kysymys samasta asiasta kuin törkeää veropetosta koskevassa syytteessä.
Mainitun artiklan mukainen kielto syyttää tai tuomita kahdesti samassa asiassa koskee tilannetta, jossa ensimmäinen ratkaisu on lopullinen ennen jälkimmäisen menettelyn alkamista. Arvioitaessa sitä, oliko ensimmäinen ratkaisu lopullinen, ratkaiseva merkitys oli oikaisuvaatimusajalla eikä perustevalituksen tekemistä koskevalla määräajalla. A:lle määrätyt veronkorotukset eivät olleet tulleet lopullisiksi oikaisuvaatimuksen tekemiselle säädetyn määräajan umpeen kulumisen vuoksi tai muutoksenhaun johdosta annetun lopullisen ratkaisun perusteella ennen syytteen vireilletuloa. (Äänestysratkaisu)
Näin ollen A:lle määrätyt veronkorotukset eivät olleet sanotun artiklan perusteella esteenä veropetosta koskevan syytteen tutkimiselle.
Ks. KKO:2010:82.
Ajankohtaista alueeltasi
Ajankohtaista tietoa alueesi kauppakamarilta
Voit tehdä sivustosta lokalisoidun valitsemalla kartasta aluekohtaisen kauppakamarin.
›Lue lisää