Tämä toiminto on käytettävissä vain vahtipalvelun tilanneilla käyttäjillä.



Sulje
HAE

Uutisia

Lakiuutiset – Syyskuu 2011

Lakiuutiset – Syyskuu 2011

Lue syyskuun lakiuutisista muun ohella uudesta kilpailulaista, yleissitovien työehtosopimusten julkaisukielestä, hintatietojen esittämisestä markkinoinnissa sekä ympäristövahinkoon liittyvästä ankarasta vastuusta. Lakiuutisissa on mukana myös tuoreimmat arvonlisäverotusta koskevat ennakkoratkaisut.

Yleissitovat työehtosopimukset kaksikielisiksi

Yleissitovat työehtosopimukset on 1.10.2011 alkaen julkaistava sekä suomen että ruotsin kielellä. Lakia työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta on muutettu siten, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan on jatkossa julkaistava jokaisen saataville yleissitovaksi vahvistetut työehtosopimukset suomen tai ruotsin kielellä sekä käännettynä toiselle kansalliskielelle. Ennen lain voimaantuloa yleissitoviksi vahvistetut yhdellä kielellä julkaistut työehtosopimukset on käännettävä toiselle kansalliskielelle kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Ks. laki työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain 1 ja 14 §:n muuttamisesta 12.8.2011/949.

Uusi kilpailulaki voimaan 1.11.2011

Kilpailunrajoituksista annettu laki korvataan uudella kilpailulailla 1.11.2011 lukien. Uusi laki vastaa sisällöllisesti suurelta osin vanhaa, mutta lain rakennetta ja käsitteistöä on selvennetty. Lakiin on lisätty elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksia kilpailulain mukaisessa menettelyssä koskevat säännökset. Menettelysäännöksiä on muutenkin selkeytetty.

Lain seuraamusmaksusäännöksiä ja yrityskaupan arviointia koskevia säännöksiä on muutettu vastaamaan paremmin EU-säännöksiä. Uudistuksen myötä jokaisella kilpailunrajoituksesta vahinkoa kärsineellä on oikeus korvaukseen. Myös vahingonkorvauksen vanhentumisajat määritellään laissa selkeämmin.

Ks. kilpailulaki 12.8.2011/948 ja hallituksen esitys 88/2010 kilpailulaiksi.

Osakeyhtiölain sulautumis- ja jakautumissäännökset muuttuivat

1.9.2011 voimaan tullut osakeyhtiölain muutos päivitti lain sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset vastaamaan EU-oikeutta. Muutokset koskevat poikkeusta sulautumis- ja jakautumisasiakirjojen laatimisesta tietyissä tilanteissa, yhtiökokousasiakirjojen nähtävänä pitämistä ja lähettämistä sekä yhtiön hallituksen toimivaltaa päättää sulautumisesta tai jakautumisesta tietyissä tilanteissa.

Ks. laki osakeyhtiölain muuttamisesta 26.8.2011/981.

Korkein oikeus linjasi hintatietojen esittämistä markkinoinnissa

Teleoperaattori oli markkinoinut matkapuhelinliittymää televisiomainoksella, jossa oli ilmoitettu näkyvästi liittymän kuukausimaksu ja liittymän hankkimisesta johtuva määräaikainen puheaikaa ja tekstiviestejä koskeva hintaetu. Muut liittymän käyttökustannukset sekä sanotun hintaedun rajoitukset oli esitetty pienellä, vähän aikaa näkyvillä olleella tekstillä.

Kysymys siitä, oliko liittymän käytöstä aiheutuvat kustannukset sekä hintaedun rajoitukset ja ehdot ilmoitettu selvästi ja oliko hintaetu hallinnut mainosta päätuotteen kustannuksella niin, että markkinointi oli ollut näissä suhteissa kuluttajan kannalta sopimatonta.

Korkein oikeus kielsi teleoperaattoria uhkasakon nojalla markkinoimasta matkapuhelinliittymää ilmoittamatta samalla liittymän keskeisiä käyttökustannuksia selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla sekä käyttämästä markkinoinnissaan maksutonta puheaikaa ja tekstiviestejä koskevaa tarjousta siten, että kuluttajan huomio saattaa kiinnittyä vain hintaetuun liittymän tavanomaisen käytön ja tällaista käyttöä koskevien hintatietojen asemasta.

Ks. KKO:2011:65.

Öljy-yhtiö oli vastuussa ennen ympäristövahinkolain voimaantuloa tapahtuneista ympäristövahingoista

Yhtiö oli harjoittanut 1981-1996 omistamallaan kiinteistöllä huoltoasematoimintaa, joka oli osa öljy-yhtiön valtakunnallista huoltoasemaketjua. Pankin ostettua 1997 kiinteistön yhtiön konkurssipesältä kiinteistön maaperässä oli ilmennyt siihen valuneista polttonesteistä johtunut ympäristövahinko.

Öljy-yhtiön katsottiin olevan tuottamuksestaan riippumatta vastuussa ympäristövahingoista ennen 1.6.1995 syntyneiden vahinkojen osalta aiemmasta ratkaisusta KKO 1995:108 ilmenevän oikeusohjeen perusteella ja myöhemmin syntyneiden vahinkojen osalta ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna toiminnan harjoittajana.

Ks. KKO:2011:62.

Jäsentensä etuja ajava yhdistys ei voinut hakeutua kokonaisuudessaan arvonlisäverovelvolliseksi

Kaupan alalla toimivan A ry:n tarkoituksena oli sen jäsenten yleisten etujen ajaminen. Yhdistyksen toiminnan luonteen vuoksi jäsenten maksamaa jäsenmaksua ei voitu kohdistaa mihinkään tiettyyn yhdistyksen tuottamaan palveluun eikä yhdistyksen toiminnan ja sen yksittäiselle jäsenelle koituvan hyödyn välillä ollut välitöntä yhteyttä. Koska yhdistyksen suorittaman palvelun ja jäsenen maksaman jäsenmaksun välillä ei siten ollut suoraa tai välitöntä yhteyttä, jäsenmaksu ei ollut vastike yhdistyksen jäsenelle suorittamista palveluista. Näin ollen yhdistys ei harjoittanut toimintaansa kokonaisuudessaan arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan muodossa. Yhdistys ei siten voinut arvonlisäverolain 12 §:n 1 momentin perusteella hakeutua ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta kokonaisuudessaan arvonlisäverovelvolliseksi eikä vähentää kustannuksiinsa sisältyvää arvonlisäveroa kokonaisuudessaan.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 16.12.2009–31.12.2010

Ks. KHO:2011:75.

Arvonlisäverovelvollisuus kiinteistöjen vuokraustoiminnan liikkeenluovutuksessa

A Oy harjoitti omistamiensa liikekiinteistöjen vuokraustoimintaa ja oli merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. A Oy oli myynyt kuudella eri paikkakunnalla omistamansa liikekiinteistöt B Oy:lle. Kaikki myydyt kiinteistöt olivat olleet A Oy:llä arvonlisäverollisen vuokraustoiminnan käytössä. Myös kiinteistöjen ostaja B Oy harjoitti liikekiinteistöjen vuokraustoimintaa ja oli merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. Kaupan yhteydessä kaikki myytyjä kiinteistöjä koskevat vuokrasopimukset siirtyivät B Oy:lle, joka jatkoi kiinteistöjen arvonlisäverollista vuokraamista samoille vuokralaisille. A Oy jatkoi liikekiinteistöjen vuokraustoimintaa omistukseensa jääneillä muilla kiinteistöillä.

Kiinteistöt vuokrasopimuksineen muodostivat sellaisen arvonlisäverolain 19a §:n 1 momentissa tarkoitetun liikkeen osan, jonka luovutuksen yhteydessä tapahtuvaa tavaroiden ja palvelujen luovuttamista ei pidetä myyntinä. Tämän suhteen ei ollut merkitystä sillä, että A Oy ei luovuttanut kaikkia vuokraustoimintaansa kuuluvia kiinteistöjä, vaan harjoitti luovutuksen jälkeen samaa toimintaa muilla kiinteistöillään.

Veroviraston ennakkoratkaisu ajalle 5.11.2008–31.12.2009.

Ks. KHO:2011:74.


› Takaisin

Ajankohtaista alueeltasi

Ajankohtaista tietoa alueesi kauppakamarilta

Voit tehdä sivustosta lokalisoidun valitsemalla kartasta aluekohtaisen kauppakamarin.

Lue lisää

Verkostokumppanit ja referenssit